POROKELLO TOI YMMÄRRYSTÄ POROTALOUTEEN

 

Olen syntyperäinen lappilainen. Perheessäni ei ole poroja. Pikkutyttönä pääsin kaverini kanssa ruokkimaan poroja, mistä jäi hyvät muistot. Muuten ainoa kosketukseni poroihin oli nähdä niitä tien päällä ennen Porokello-työtä.

Aloittaessani Porokellossa, ensimmäisenä työnä ryhdyin ’opiskelemaan poroa’.  Ymmärsin, että vaikka kuinka olen lapinlikka, ei minulla ollut tuon taivaallista ymmärrystä poron käyttäytymisestä ja elosta luonnossa. Viimeistään vierailu porotilalla sai minut ihastumaan täysin näihin eläimiin. Saman ihastuksen ovat kokeneet monet Porokellon käyttäjät.

Keskustellessani monien käyttäjiemme kanssa, olen ollut hämmästynyt siitä, että motiivi Porokellon käyttöön on poro. Ei niinkään liikenneturvallisuus, auton pelti tai oman loukkaantumisen pelko, vaan poron loukkaantuminen tai menehtyminen. Koen, että mitä enemmän olen itse porojen kanssa tekemisissä ja mitä enemmän niistä tiedän, sen enemmän niistä pidän. Uskon monien kokevan samoin.

POROKELLO VOI MUUTTAA ASENTEITA

Porokello-hankkeen tavoitteena on porokolarien puolittaminen vuoteen 2020 mennessä. Kolarien määrä on saatu laskemaan, mutta paljon on vielä töitä tehtävänä. Tavoitteeseen pääsemiseksi tarvitaan lisää ’poro ihastumisia’ ja autoilijoiden aidon halun herättäminen porokolarien välttämiseksi. Porokello voi olla osaltaan mukana jakamassa tietoutta poroista ja porotaloudesta.

Uskon tämän olevan yksi tapa vaikuttaa asenteisiin ja lisätä Porokellon käyttöä, ja sen myötä vähentää porokolarien määrää. Poromiehet, tarvitsemme tähän teidän apuanne. Etenkin nyt keväällä, kun porot alkavat liikkua enemmän. Toivon, että olette kanssamme ennaltaehkäisemässä kolareita. Poromiesten osallistuminen ja varoittaminen poroista Porokellon avulla toisi varoituksia juuri sinne, missä poroja on.

Artikkeli julkaistu Poromies -lehdessä 24.4.2019


 


Eliisa Lintula

Eliisa Lintula


Asiakaskoordinaattori, Porokello