KOONTI POROKELLON RAPORTEISTA JA TAUSTASTA

kuvaraportti.jpg

Ajantasaisen porovaroituspalvelun hyväksyttävyys ja vaikutukset

Porokello sai alkunsa 2011, kun Paikkatieto Online Oy esitteli idean porovaroituspalvelusta Paliskuntain yhdistykselle ja Lapin ELY-keskukselle. Palvelua kokeiltiin vuosina 2013-2015 ja tulokset olivat lupaavia.

Vuosina 2013-2015 tutkittiin porovaroitusjärjestelmän ja porokolaritietoa välittävän palvelun vaikutusta porokolarien ehkäisyssä. Tavoitteena oli järjestää kenttäkoe, jossa kehitettiin porovaroituspalvelua. Hankkeessa haluttiin selvittää kuinka raskaan liikenteen kuljettajat hyväksyvät palvelun ja millaisia vaikutuksia sillä on ennakointiin ja kuljettajien käyttäytymiseen. Porovaroitusjärjestelmää testattiin Lapissa pienen kuljettajajoukon ja poromiesten voimin. Porovaroituspalvelu koostui reaaliaikaisista varoituksista ja tapahtuneista porokolareista. Tiedot kolareista saatiin porovaroitusjärjestelmään Liikennevakuutuskeskuksen kautta.

Porovaroitusjärjestelmä toimi älypuhelinsovelluksen voimin, jota varten oli erillinen, ajoneuvoon kiinteästi asennettu älypuhelin, jota käytettiin vain varoitusten antamiseen ja vastaanottamiseen. Porovaroitukset olivat voimassa alun perin 4 tuntia 500 metrin säteellä. Kuljettajilla oli myös mahdollisuus seurata porokolariherkkiä tieosuuksia nettisivuston kautta.  

Hankkeen koealueiksi valikoituivat valtatie 20 Oulu-Kuusamo ja valtatie 4.  Kokeilun aikana lähetettiin yhteensä 7913 porovaroitusta. Yli puolet kuljettajista antoi positiivista palautetta varoitusjärjestelmästä. Kuljettajat myös kertoivat reaaliaikaisten porovaroitusten saavan suuntaamaan tarkkaavaisuuden tieympäristöä kohtaan ja 61% kuljettajista kertoi myös laskevansa ajonopeuttansa saadessaan porovaroituksen. Arvioiden mukaan palvelu voisi vähentää porokolareita jopa 17,8%.

Lue lisää:

https://www.trafi.fi/filebank/a/1450252625/07d680050e680f904179bfae99c4706c/19268-Trafin_tutkimuksia_17-2015_-_PoroFOT.pdf

 

Porokello vuosina 2016-2017

Porokellon tavoitteena on porokolarien puolittaminen vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2016 mukaan saatiin 1000 ammattiautoilijaa, joille hankittiin erilliset älypuhelimet. He tekivät varoituksia poroista älypuhelimessa olevaan sovellukseen näköhavainnon perusteella. Sovellus oli jo olemassa aiemmin järjestetyn pilotin jäljiltä, mutta sen ulkoasu uudistettiin Porovaroituksia vastaanotettiin uusimmissa navigaattoreissa, jotka käyttävät V-traffic palvelua, Reindeer Coop- sovelluksessa Tunturi-Lapissa sekä syksyllä 2017 lanseeratussa Porokello-sovelluksessa. Tehtyjen käyttäjäkyselyjen perusteella sovellus on koettu hyödylliseksi ja yli puolet Porokellon käyttäjistä kertoi onnistuneensa välttämään porokolarin sovelluksen ansiosta.

Porokello on saanut niin kotimaisessa kuin ulkomaisessakin mediassa näkyvyyttä. Merkittävin Porokellon huomioinut julkaisija on ollut New York Times. Porokello sai syksyllä 2017 poliisin myöntämän Liikenneturvallisuuspalkinnon sekä vuoden 2018 alussa SKAL ry:n myöntämän kuljetuskuutio palkinnon. Hanke todettiin menestyksekkääksi ja se sai jatkoa.

Lue lisää:

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/149593/Raportteja_4_2018_Porokello.pdf?sequence=3&isAllowed=y

 

Porokolarit ja niiden vähentäminen

 Vuonna 2008 käynnistettiin hanke, jonka tavoitteena oli selvittää ja löytää keinoja, joiden avulla porokolarien määrä saataisiin puolitettua. Hankkeessa oli mukana noin 30 eri tahoa. Hanke koostui useammasta erillisestä osaprojektista.

  • Osaprojekti 1: Tilastot ja niiden analysointi
  • Osaprojekti 2: Navigaattorin hyödyntäminen poroista varoittaessa
  • Osaprojekti 3: Karkoteaineiden vaikutus porokolareihin
  • Osaprojekti 4: Heijastimien vaikutus porokolarien määrään
  • Osaprojekti 5: Teiden suoja-alueiden raivaukset
  • Osaprojekti 6: Nopeuksien hillintä porokolaririskiteillä
  • Osaprojekti 7: Tiedottaminen ja kouluttaminen

Osaprojektin 1 kohteena oli koko poronhoitoalue. Projektissa selvitettiin vuosien 2004-2008 tilastotietojen perusteella kolaritiedot ja poroon liittyvät tiedot. Tutkimuksen tarkoituksena oli löytää liikennevakuutuskeskuksen ja ajoneuvohallintokeskuksen aineistojen perusteella porokolareita selittäviä tekijöitä. Tutkimuksesta saatuja tietoja käytettiin hyväksi esimerkiksi koulutuksen suunnittelussa. Projektissa pyrittiin löytämään kullekin paliskunnalle tyypilliset onnettomuuspiikit.

Osaprojektin 2 pyrkimyksenä oli löytää keinoja varoittaa autoilijoita poroista. Kokeilussa Destian TMC palvelua käyttävät autoilijat vastaanottivat ilmoituksia tiellä olevista poroista. Varoitusten takana olivat paliskuntien liikennevahinkoarviomiehet. Projekti kohdistui tiejaksoille valtatie 4 Rovaniemi – Saariselkä, valtatie 20 ja valtatie 5 Pudasjärvi – Ruka, kantatie 79 ja maantie 934 Rovaniemi – Muonio, Maantie 940 Kolari – Äkäslompolo. Ongelmaksi muodostui paikannuskartan puutteellisuus, sillä porovaroituksia ei pystytty kohdentamaan tarkasti.

Osaprojektissa 3 tutkittiin karkoteaineiden vaikutusta porokolareihin. Projekti perustui poron hyvän haju- ja makuaistin varaan. Teiden liukkaudentorjunnassa käytetään suolaliuoksen ja hiekan sekoitusta, joka houkuttelee poroja. Karkoteainekokeilussa seokseen lisättiin kanankakkaa, jonka vaikutus oli 1-2 viikkoa. Toisena karkoteaineena kokeiltiin koivutisleen ja vedensekoitusta, jota suihkutettiin korkeapainesuihkulla teiden luiskiin. Koivutisleen on havaittu antavan poroja karkottavaa hajua jopa kuukausien ajan. Kokeilu oli käytössä VT 21 Pello-Kolari ja Äkäslompolontiellä. Valtatiellä 4. Molempien karkoteaineiden todettiin sopivan ”ajallisiksi täsmäkohteiksi”. Maantiellä 969 kokeiltiin hiekan ja suolaliuoksen sijasta nastasepeliä. Tämän ”antikarkotteen” käyttö jäi kuitenkin sääolosuhteiden vuoksi vähäiseksi, joten sen vaikutuksia ei voitu havaita.

Osaprojektissa 4 pyrittiin parantamaan porojen näkyvyyttä heijastimin. Kokeilussa oli muovisia sekä kudottuja heijastinpantoja. Muovisissa pannoissa ongelmaksi muodostui heijastinnauhan kiinnitys ja pysyminen. Kudotuissa pannoissa heijastin oli heijastinlankana seassa, joten pysyvyys ei ollut ongelma, vaan ongelmaksi muodostui pantojen kiinnittäminen poroille. Kudotut pannat keräsivät myös lunta. Vilkkaasti liikennöidyillä teillä porokolarit vähenivät, mutta pienemmillä teillä muovipannan heijastin saatettiin sekoittaa aurausviittoihin.

Osaprojektissa 5 raivattiin teiden suoja-alueita, jotta porot ja hirvet voidaan havaita metsässä. Raivauksia suoritettiin tieosuuksilla valtatie 4 Porttipahta-Laanila ja maantie 940 Kolari-Äkäslompolo. Raivauksien arvioitiin vähentäneen porojen liikkumista ja se koettiin hyvänä toimenpiteenä. Raivatuilla tieosuuksilla porokolarien määrä aleni.

Osaprojektissa 6 pyrittiin hillitsemään ajonopeuksia tieosuuksilla, jotka ovat sesonkiluontoisesti vilkkaita tai joilla on erityisen korkea porokolaririski. Ajonopeuksia pyrittiin alentamaan nopeusrajoituksin ja varoitusmerkein. Näiden yhteisvaikutusta mitattiin poliisin toimesta ja ajonopeuksien havaittiin tippuneen. Pelkkien varoitustaulujen ei havaittu vaikuttavan laskevasti ajonopeuteen, mutta niiden koettiin vaikuttavan ajovireyteen.

Osaprojektissa 7 pyrittiin vähentämään porokolareita tiedotuksen ja koulutuksen keinoin. Tiedottamisella pyrittiin tavoittamaan tienkäyttäjät, matkailijat ja norjalaiset autoilijat. Koulutusta suunnattiin raskaalle liikenteelle ja linja-autoliikenteelle

Lue lisää:

https://www.ely-keskus.fi/documents/10191/57378/Loppuraportti2011.pdf/3ff241ea-b975-4c64-820c-a761e40950b7

Seuraa meitä

Jaa tietoa Porokellosta. Autat vähentämään porokolareita.